On hanget korkeat nietokset

Tämän päivän matkaajalla on huomattavasti helpompaa selviytyä sään vaihteluista kuin vuosikymmeniä sitten. Lumilapio auton tavaratilassa on edelleen hyvä olla olemassa, mutta ajankohtaista tietoa liikenteen häiriöistä, ajokelistä ja sen ennusteesta löytyy esimerkiksi Liikenneviraston nettisivulta. Runsaslumiset talvet olivat, ja ovat edelleen, tienpitäjälle melkoinen koettelemus. Tienpidon alkuaikoina myöskään matkaajat eivät aina voineet luottaa siihen, että kyyti olisi ajallaan perillä. Seuraava tarina kertoo kunnossapidon ja erityisesti lumenaurauksen vaikeuksista.

Talvikunnossapitoa Rovaniemi – Kemijärvi -tieosuudella 1928 – 29

”Lapin Autoilijayhdistys ry eli Rovaniemen seudun kuljetusyrittäjien paikallisyhdistys päätti aloittaa auraustoiminnan talkootyönä. Työtä varten saatiin järeä MAN -merkkinen auto ja kärkiaura lainaksi THV:lta, jolla itsellään ei ollut varoja auraustoiminnan ylläpitämiseen.

Maaliskuuhun saakka 87 kilometriä Rovaniemen ja Kemijärven välistä tietä onnistuttiin pitämään avoinna. Sitten ennen kokematon lumipyry tukki perusteellisesti koko Lapin. Mikään sen aikainen kalusto ei mahtanut lumimassoille mitään.

Yhdistys kääntyi armeijan puoleen esittäen, että nyt olisi oiva tilaisuus kokeilla kriisitilanteita varten Amerikasta hankittua raskasta lumenraivauskalustoa todellisissa olosuhteissa. Esitys hyväksyttiin, ja niin eräänä aamuna Rovaniemen asemalle ilmestyi uusi Caterpillar-telatraktori järeine kärkiauroineen sekä kaksi tykinvetotraktoria. Tällä konekalustolla ja monikymmenpäisellä lapiomieskaartilla lähdettiin taistelemaan umpikinoksia vastaan.

Kolmessa päivässä tauotta työskennellen, osasto kykeni etenemään noin 50 kilometriä. Sitten kärkiaura eräässä notkelmassa tunkeutui liian syvälle sillä seurauksella, että päälle ajanut telatraktori litisti auran romukasaksi. Tämän jälkeen armeija vetäytyi hankkeesta. Autoilijat kykenivät kuitenkin pitämään tämän osuuden auki lopputalven ajan kuljettaen sillä kaiken Kemijärven ja itäisen lapin rahdin. Tavarat kuljetettiin auratun osuuden jälkeen hevosilla ja poroilla perille.

Myös posti aurasi teitä. Aura kiinnitettiin tuiskuilmoina linjavaunun keulaan ja auton vakiovarusteina oli lukuisia lumilapioita. Myös matkustajat joutuivat lapioimaan. Muistitietoa ei kuitenkaan ole säilynyt siitä, saivatko matkustajat alennusta matkalipun hinnasta lapioituaan postiautolle kulku-uraa lumikinosten keskellä.”

Tien avaamista matkustajavoimin. Kuva: Postimuseon kokoelmat

Varhaista kunnossapitokalustoa

Sorateiden kunnostajat. Hevosvetoista tienlanausta Muurola-Rovaniemi -tiellä. Kuva: Sakari Pälsi

Tienpidon vaatimusten kasvaessa oli kalustonkin kehityttävä. Kuva: Väinö Viiri

Lähde

Petteri Mäkelä: Pitkoksilta pikiteille. Lapin tiepiiri 75 vuotta 1925-2000.

 

Ajankohtaista tietoa kunnossapidosta: http://liikennetilanne.liikennevirasto.fi/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s